Kiertuepäiväkirja / Diarrhée de tour, pt. IV
12.03.2015 07:55Music Bar Corona, Pieksämäki 6.3.2015
(aka Ville tekee Jack Bauerit ja kahvia pieksämäkeläisittäin)
Viikko rehellisissä töissä oli jälleen takana päin ja koitti aika satuloida hevosemme ja suunnata tien päälle. Tänä viikonloppuna oli luvassa jälleen kaksi keikkaa, alkulämmöiksi perjantai-illan iloittelut Pieksämäellä Music Bar Coronassa ja lauantaina jatkot Joensuussa La Barressa, yhdessä Pearly Gates -nimisen orkesterin kanssa. Jossain määrin useamman viikonlopun jatkunut kiertue-elämä alkoi tuntua jo pohkeissa, toisaalta säännöllisen keikkailun myötä oli ilo havaita bändin rutiinitason kohoavan keikka keikalta. Ylimääräisen säätämisen määrä tuntui vähenevän joka ilta, keikkasettiä oltiin muokattu toimivammaksi ja parhaimmillaan homma toimi jo kuin se pahamaineinen junan vessa. Tosin, kukapa meistä ei olisi joskus päätynyt junan vessaan vain havaitakseen että WC-paperi on lopussa?
Pieksämäelle meidän oli määrä viedä paikan päälle myöskin PA-kalusto. Keskiviikkoiltana yllättäen kuulimme, että PA-kalusto, joka meidän oli määrä saada lainaan, ei olisikaan viikonloppuna käytettävissämme. Noin 48 tuntia ennen keikkaa olimme siis vailla minkäänlaista äänentoistolaitteistoa. Vaihtoehtoina olisi siis esittää reilun tunnin verran akustisia versioita ikivihreistä klassikoistamme tai taikoa jostain nopealla aikataululla äänentoistolaitteet keikalle. Pikainen selailu Thomannin nettisivuilla paljasti, että keikkapalkkiomme ei vielä tässä vaiheessa aivan kattaisi vajaan 8000 euron PA-kaluston hankkimista. Mahdollista olisi myöskin, että saksalaisesta täsmällisyydestä huolimatta toimitus keski-Euroopasta Pieksämäelle ei välttämättä onnistuisi näin hektisellä aikataululla. Valomies-Eetulla laajalti verkostoituneena miehenä oli jotain kontakteja Pieksämäelle ja hän lupasi selvitellä josko Pieksämäeltä olisi mahdollista saada kalustoa lainaan. Basistimme Ville lupasi selvitellä, josko Kuopion suunnalta löytyisi edullisesti vuokra-PA:ta.
Keskiviikko muuttui torstaiksi, edelleenkään ei tietoa PA-kalustosta keikalle. Aamu muuttui iltapäiväksi, ja bändin sisäisen facebook-ryhmän seinä alkoi täyttyä hieman epätoivoisistakin viesteistä. Eetu ilmoitti että Pieksämäeltä olisi mahdollisuus saada “jonkinlainen” PA-kalusto edullisesti vuokralle, mutta kuitenkin epäilyksen varjo lankesi tämän PA-laitteiston ylle – humppabänditason PA ei välttämättä riittäisi laadukkaan keikkaelämyksen tuottamiseen, eikä bändi kernaasti tekisi kompromisseja äänenlaadun suhteen. Yksi toisensa jälkeen oljenkorret kävivät vähiin.
Tuntien vieriessä yksi toisensa jälkeen ohi, tuntui kuin laskuri sarjasta 24 olisi hiljaa pyörimässä vähiin. Aivan kuten sarjassa “24”, ratkaisu jäi tälläkin kertaa aivan viime hetkille. Bändin Jack Bauerina toimi tällä kertaa basistimme Ville, joka myöhään torstai-iltapäivänä ilmoitti tarttuvansa härkää sarvista ja lähtevänsä neuvottelemaan PA-kalustosta face-to-face paikallisen yrityksen kanssa. Muutaman tunnin kuluttua Pasi soitti ja kertoi ilouutisen: Ville oli saanut neuvoteltua meille Kuopiosta edullisen, mutta laadukkaan PA-kaluston vuokralle. Huokaisin helpotuksesta; Ode In Blackin akustista settiä ei kuultaisi, ainakaan vielä huomenna…
Perjantai koitti ja saavuin ensimmäisenä keikkapaikalle. Corona sijaitsee aivan Pieksämäen keskustassa, muutaman kivenheiton päässä juna-asemalta. Astellessani sisään havaitsin bändin keikkajulisteen ravintolan ovessa ja totesin päätyneeni oikeaan osoitteeseen. Kyselin ystävälliseltä baarimikottarelta mitä kautta roudaus parhaiten onnistuisi. Päädyimme lopulta roudaamaan kalustoa etuoven kautta, koska suuntavaistottomana en löytänyt ulkokautta järkevää reittiä takaovelle, selkeästä ohjeistuksesta huolimatta. Pasi ja Ville saapuivat peräkärryineen piakkoin paikalle ja aloimme purkaa kalustoa. Hieman heidän jälkeensä paikalle saapui myös pakulla PA-kalusto ja loput bändin jäsenistä. Juhani saapui paikalle junalla taktisesti hieman muiden jälkeen, säästellen soolokättään roudauksen rasituksilta.
Roudauksen aikana baarimikko vaati kovaan ääneen bändin basistia baaritiskille. Hän kertoi, että koska bändeissä laulaja ja kitaristit saavat aina kaikki naiset, olisi vähintäänkin kohtuullista että basisti saisi vastapainoksi juoda kaksin käsin. Valitettavasti basisti-Ville oli keikkailtana ajovuorossa, joten hän joutui kieltäytymään baarimikon anteliaasta tarjouksesta. Silmin nähden pettyneenä baarimikko pyysi yksi kerrallaan muitakin bändin jäseniä baaritiskille, tarjoten roudauksen ajaksi erilaisia virvoikkeita. Kuultuaan että peräti kolme bändin jäsentä oli ajovuorossa illalla, hän kovaan ääneen ihmetteli miten bändissä kaikki voivat olla kuskeina. Onneksi juomille löytyi kuitenkin ottajia. Juhani kävi pyytämässä tiskiltä kokista, jolloin baarimikko kaatoi pieneen lasiin hieman kokista ja isoon viskilasiin jaloviinaa. “Jallukola”, baarimikko julisti. Naurahtaen Juhani siemaisi Coca-Colan huiviinsa. Saman kohtalon koki myös matkaan lähtenyt Tepi, joka erehtyi pyytämään baarimikolta kahvia. Kahvimuki oli jo puolillaan jaloviinaa ennen kuin päälle kaadettiin koristeeksi hieman kahvia. “Kahvia pieksämäkeläisittäin”, baarimikko totesi virnistäen…
Vuokraamamme PA-kalusto saatiin lopulta kytkettyä paikoilleen ja miksaajamme Pönni testaili kalustoa miskauspöydän takaa. Laitteistossa tuntui riittävän potkua, mutta äänimaailma kuullosti erikoisen tunkkaiselta. Raavittuaan tovin päätään Pönni havaitsi, että olimme kasanneet PA:n väärin päin; subbarit olivat läjässä päälimmäisinä. Käänsimme PA-kaluston oikein päin selviten urakasta jälleen vain muutamalla välilevynpullistumalla ja äänimaailma kirkastui välittömästi. PA-kalusto vaikutti erinomaiselta. Soundcheck sujui suuremmitta ongelmitta ja vetäydyimme takahuonetiloihin.
Coronassa backstage-alue koostui biljardipöydän ympärille ripustetuista parista kookkaasta mustasta verhosta, jotka rajasivat bändille tarkoitetun alueen lavan viereen. Bäkkärillä istuimme tiiviisti kuin kanat orrella tyhjien kalustokeissien keskellä. Illan viihdykkeenä Tepi esitteli pädillään rumpuäppsiä, joka kuullosti kyllä hyvältä, mutta pienen delayn vuoksi osoittautui äärimmäisen hankalaksi soittaa. Sinällään sovellus vaikutti hyvinkin realistiselta; tuplabasarikomppi kuullosti pädiltä luultavasti samalta miltä se olisi kuullostanut mikäli allekirjoittanut olisi istahtanut Taiston rumpukioskin taakse rumpuja paukuttamaan. Välillä pädiltä katseltiin veneilyvideoita, välillä videoita muista moottoriajoneuvoista, kunnes akku lopulta tyhjeni.
Showtimen lähestyessä sali alkoi hiljakseltaan täyttyä. Setin aikana lavan edusta täyttyi ihmisistä ja muutama ihminen intoutui jopa tanssilattialle esittelemään muuvsejaan. Vaikutti siltä, että paikallaolijat kuuntelivat keikkaa intensiivisesti, paikoitellen intoutuen jopa dialogiin bändin kanssa. Keikan aikana Pönni osoitti kyntensä miksaajana lisäämällä biisien loppuun Pasin lauluun mukavasti delayta. Pasi, ilmeisesti tästä häkeltyneenä, intoutui leikkimään delayn kanssa ja nauratti yleisöä: -“Oho! Annapas tulla vielä… Yowza!”
Keikan jälkeen jalkauduimme yleisön keskuuteen. Palaute keikasta oli kautta linjan positiivista ja levyjä meni jälleen kerran hyvin kaupaksi. Useimmat toivottivat tervetulleiksi keikalle syksyllä uudestaan, luvaten ottaa enemmän ystäviään mukaan seuraavalla kerralla. Baarimikko kantoi kiitokseksi keikasta bäkkärille mehukannun, jossa oli ilmeisesti puolet vodkaa, puolet tequilaa ja tilkka marjalikööriä väriä tuomaan. Samalla kun pakkasimme kaluston autoihin mehukannu mystisesti tyhjeni, ja bändi suuntasi yöksi Kuopioon odottamaan seuraavan päivän keikkaa Joensuussa…
– Iiro / Ode In Black
Leave a Reply