Kiertuepäiväkirja / Diarrhée de tour, pt. VII
30.10.2015 06:27Rock Bar Zoom, Hyvinkää 17.10.2015
(aka aliarvostettu yksikanavaääni ja Suomen nopein olut)
Vuorossa tänään yleistä pahennusta herättäneen OIB-kiertuepäiväkirjan järjestyksessään jo seitsemäs osa. Tarinamme alkaa Eurasta, jossa edeltävän iltana olimme esiintyneet legendaarisen Osmantuvan lauteilla. Muusikoille epätyypilliseen tapaan keikkailta oli venähtänyt pitkäksi keskustellessamme bändimajoitustiloissa kultturellisti filosofiasta, talouspolitiikasta sekä nautiskellen sivistyneeseen keski-Eurooppalaiseen tapaan kohtuudella raiderin antimista. Ei siis liene ihmekään, että syvällisen pohdiskelun seurauksena olemassaolon tuska leijui hyvin vahvasti läsnä pakatessamme kalustoa autoihin. Olimme liikenteessä taloudellisesti kolmella eri ajoneuvolla, jotka suuntasivat omia aikojaan ja ilmeisesti myös reittejään kohti Hyvinkäätä, tuota Raptorin kotikaupunkinakin parhaiten tunnettua Uudenmaan kuudenneksi suurinta kaupunkia, jonka tasaiseksi kuluneella peruskalliolla varhaisimmat esi-isämme viihtyivät jo 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
- Pasi kohtasi matkan varrella elukan
Lailla Kristoffer Kolumbuksen suuntasimme autollamme etsimään meritietä Intiaan, mutta jo alkumetreillä kohtasimme ensimmäisen vastoinkäymisen. Eilisen keikan jälkimainingeissa sankarimitalinsa ansainneen nuorimman veljemme Laurin alus osoittautui Titaniciksi, joka kohtasi jäävuorensa matkalla Paneliaan. Emme toki edellisillan suoritusten jälkeen voineet jättää miestä merihätään, joten käänsimme aluksen keulan kohti pohjoista ja suuntasimme apuun. Tien varressa kohtasimme Laurin, jonka autosta oli ilmeisesti taikanesteet valuneet pisin kantatie 43:a. Suoritettuamme välttämättömät avustustoimet päätimme solidaarisesti jättää Laurin pelastusveneen varaan ja uljas sotaratsu allamme alkoi niellä kilometrejä kuin elämän painon harteillaan tunteva muusikko Battery-energiajuomaa. Siinä missä muut autot olivat liikenteessä yhden pysähdyksen taktiikalla, pääsimme välttelemällä varikkokäyntiä nousemaan kisan johtoon ja onnistuneen rengasvalinnan johdosta säilytimme asemamme kisan loppuun asti.
- Veli hädässä
Matkan aikana bändimme moraalinen selkäranka ja talousvastaava Juhani pohti josko olisi aihetta pitää kriisipalaveri eilisillan moraalittomasta toiminnasta. Hyveellisten rock-muusikoiden ei kuitenkaan tulisi notkua takahuonetiloissa kännykkä kourassa selaillen ties mitä internetin likaisen maailman anteja, vaan noudattaa korkeampaa moraalista koodistoa, ja kenties meditoida päästäkseen yhteyteen maailmankaikkeuden kanssa, kuten Juhani itse tapaa tehdä. Talousvastaavan ominaisuudessa Juhani pohti myös keikkailun kulurakennetta nyky-yhteiskunnassa ja tuumaili josko olisi aiheellista ryhtyä YT-neuvotteluihin.
Matka taittui joutuisasti ja kurvasimme hyvissä ajoin Rock Bar Zoomin lähistössä sijaitsevalle parkkipaikalle. Löysimme sisäänkäynnin ja iloksemme huomasimme ravintolan sijaitsevan jyrkkien rappusten toisessa päässä rakennuksen toisessa kerroksessa. Mikä voisikaan olla parempi tapa poistaa ylimääräiset kuona-aineet elimistöstä kuin kanniskella noin 80 kg painavia PA-kaappeja toiseen kerrokseen? Rappusten yläpäässä kahlehdittu kädetön Milon Venusta muistuttava marmoripatsas toivotti meidät tervetulleeksi. “Menettiköhän patsas kätensä yrittäessään kantaa PA-kalustoa toiseen kerrokseen?”, pohdin patsaan ohittaessani.
- Kädetön impi
Rock Bar Zoom vaikutti viihtyisältä paikalta, joskin paikan koko huomioonottaen PA-kalustomme vaikutti aavistuksen ylimitoitetulta. Lava ei ollut suuri, mutta pienempiäkin on vastaan tullut. Juhani tilasi esimerkilliseen tapaansa baaritiskiltä kokiksen vailla alkoholia ja istahdimme pöytään odottelemaan muita. Baaritiskin vieressä oli tietokone, josta sai Spotifyn kautta soitettua haluamaansa musiikkia, mikä lisäsi osaltaan paikan viihtyisää tunnelmaa. Rock-painotteinen soittolista ja kohtuullinen äänenvoimakkuustaso teki välittömästi olon kotoisaksi. Pöydässä pystyi juttelemaan ilman, että tarvitsi huutaa. Hintatasokin vaikutti huokealta. Ei siis hullumpi paikka.
- Roudauskollaasi
Muut bändin jäsenet saapuivat paikalle piakkoin ja ryhdyimme purkamaan kamoja autoista pihalle, mikä herätti kosolti huomiota paikallisten keskuudessa. Muuan keski-ikää lähestyvä naishenkilö tarjoutui tulemaan meille lavatanssijaksi mikäli sellaiselle olisi tarvetta. PA-kalustoa autosta purkaessamme saavuimme suurten kysymysten äärelle: kantaako koko kalusto yläkertaan vai esiintyäkö yhden tornin turvin monona? Miksaajamme Tuppurainen pohti ettei hänellä ammattiylpeys kestäisi kyllä mono-keikkaa, mutta nähtyään rappuset alkoi hänkin tuumailla että yksikanavainen ääni on vallan aliarvostettua live-musiikin keskuudessa… Päätimme kuitenkin että kun tänne asti ollaan tultu niin tehdään hommat kunnolla ja mahdollisimman isosti. Kieltämättä siinä oli jotain perverssillä tavalla kiehtovaa kun kalustoa oli mukana niin paljon, että saatuamme kamat ylös ravintolan lattiapinta-alasta täyttyi yli 50 % epämääräisten laatikoiden ja kaappien alle. Neljä miestä per kaappi, saimme kuin saimmekin kannettua raskaat kaapit rappuja ylös kiroillen samalla niin, että jopa kapteeni Haddock olisi punastunut meidät kuullessaan.
- Tetristä salissa
Tuppuraisen kytkiessä PA:ta ja parran ajamisen myötä 10 vuotta nuortuneen (ja täten matemaattisesti todistettuna nyt enää vain 16 vuotta rokkihommia tehneen) Taiston kasatessa rumpuja alkoi lava hiljalleen kutistua. Villen koottua punaisena hehkuvan Monster-bassoläjänsä takakulmaan pystytimme kitarakaapit lavan etureunalle ja totesimme että Pasille ei juurikaan tilaa enää lavalle jäänyt. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen; PA-kaappien välissä lavan edessä vaikutti olevan juuri ja juuri tilaa yhdelle laulajalle. Päätimmekin näin ollen lähteä keikalle jalkapallosta tutulla joulukuusi-taktiikalla: Pasi hyökkäyksen terävimpänä kärkenä, kielisoittimet keskikentän valtiaina ja Taisto kioskinsa takana puolustuksen alimpana lukkona.
- Lavalle ei juuri tilaa jäänyt…
Soundcheck sujui kivuttomasti ja ripeästi Tuppuraisen ruuvaillessa saundeja kohdilleen melko lailla metrin päässä suoraan oikean PA-kaapin edessä sijaitsevasta miksauspöydästä. Showtimeen oli vielä aikaa, joten checkin jälkeen oli luonteva väli poiketa ruokailemassa. Rock Bar Zoomin vieressä sijaitsi kiinalainen ravintola, jonka omistaja oli jutustellut mukavia kanssamme roudauksen yhteydessä, joten päätimme koeajaa kyseisen ravitsemusliikkeen.
- Miksauspöytä näköalapaikalla
Valinta osoittautui onnistuneeksi. Mahduttaakseen joukon rähjäisiä muusikoita ravintoloitsija sisusti oikeastaan koko pienikokoisen ravitsemusliikkeensä uudestaan rakentaen pienistä pöydistä suuren pitopöydän jonka ääreen kaikki mahtuivat istumaan kuin viimeiselle ehtoolliselle konsanaan. Itämainen palvelualttius tuli tutuksi miehen ottaessa juomatilauksia vastaan: miehen lukuisia kertoja toistama “Olut? Heti!!!” -lause herätti suurta hilpeyttä väsyneiden ruokailijoiden keskuudessa. Pikavauhdilla kouraan kiikutetut tuopit vakuuttivat jopa siinä määrin että miksaajamme intoutui santsikierroksella säästämään ravintoloitsijalta toteamisen vaivan tilaamalla itsekin oluen – heti!
Syö, hippi, syö!
Ennen pitkää kannettiin keittiön uumenista eteemme toinen toistaan herkullisempia aterioita. Nauttiessamme pöydän antimista Ville bongasi ateriastaan yllätyksekseen ilmiselvän kokonaisena friteeratun tipun. Nälkäinen muusikko nyt tunnetusti syö vaikka marsun kokonaisena, eikä tipukaan tältä kohtalolta voinut välttyä. Ruokapöydässä heräsi myös keskustelua siitä, josko Hyvinkäällä ollessamme pitäisi lavaspiikit hoitaa vain ja ainoastaan siteeraten Raptoria, joka lienee edelleen Hyvinkään tärkein vientituote. “Me ollaan kotoisin Kuopion ghetosta – jos joku muuta väittää se on petosta!” -slogan uppoaisi varmasti yleisöön kuin kuuma veitsi Oivariiniin. Hakiessamme lisää hyviä ehdotuksia spiikeiksi Facebookin välityksellä, nopeimmat ehdottivat jatkoa: “Iiro on meistä vanhin ja rumin, hän taitaa nahkan, ruoskan ja kumin!”
- Kokonaisena friteerattu tipu-eläin
Kun tuli aika maksaa lasku, aloimme pohtimaan kustantaako säästeliäänä miehenä tunnettu Juhani ateriansa itse, vai veloittaako hän bändin talousvastaavana aterian bändin kassasta palkkana taloudenhoidosta. Juhani bändin moraalisena selkärankana kuitenkin kiisti moiset spekulaatiot täysin huhupuheina. Laskut maksettuamme jatkoimme matkaa takaisin Zoomiin, jonne hiljalleen alkoi eksyä muitakin ihmisiä. Alakertaan pystytettiin lipunmyyntikoju, jossa kauppa kävi kuin turbohiivalla terästetty sima vapun alla. Jälkikäteen kuulimme, että lipunmyyntipisteeseen oli illan mittaan eksynyt myös yksi henkilö, joka oli matkalla edellä mainittuun itämaiseen ravintolaan tehdäkseen valituksen aiemmin samalla viikolla saamastaan ruokamyrkytyksestä…
Ilta sujui rattoisasti ystävien kanssa rupatellessa ja showtime koitti yllättävän nopeasti. Ennen keikkaa Juhanilla oli pienoisia ongelmia efektipedaaliensa kanssa, ja keikan alku hieman viivästyi kun pedaalien tyhjentyneet paristot piti vaihtaa tuoreempiin yksilöihin. Keikka itsessään kuitenkin kulki mukavasti ja yleisö oli hyvin mukana – intoutuivatpa jotkut toivomaan vielä encoreakin. Valintamme soittaa keikka stereona osoittautui oikeaksi, eikä volumetasot tästä huolimatta tuntuneet nousevan liian suuriksi pieneen tilaan. Keikan jälkeen purimme rivakasti kamat ja pakkasimme kaluston autoihin, ja suuntasimme kotia kohti. Bändin Kuopion jaosto urheasti taittoi matkaansa läpi koko yön Kuopioon, saapuen koteihinsa vasta seuraavana aamuna.
Mainittakoon vielä tarinan päätteksi, että kukaan bändin jäsenistä ei sairastunut ruokamyrkytykseen ja kaikki meistä varmasti vielä tänäkin päivänä muistelevat lämmöllä kiinalaista ravintolaa Zoomin vieressä. Sitä, mistä saa oluen – heti!
– Iiro / Ode In Black
Leave a Reply